”Sitä saa, mitä tilaa ” – Käytettävyyden vaatiminen tarjouspyynnöissä

DigiSote-hankkeen yhtenä kulmakivenä on ollut käytettävyyden tutkiminen sote-alan järjestelmissä ja digitaalisissa palveluissa. Käytettävyyttä tutkiessa olen tutustunut myös sote-alaa villitsevään keskusteluun ja samalla tullut pohdiskelleekseni, mistä johtuu sote-alan järjestelmien huono käytettävyys. Keskustelun taso on vaihdellut hyvin paljon ja aiheet liikkuneet laidasta laitaan. Vivahteikkaassa keskustelussa näen kuitenkin muutaman tärkeän asian jääneen vähälle huomiolle.

Yksi ongelma, josta olen liian vähän kuullut puhuttavan, on huonosti kirjoitetut tarjouspyynnöt. Helppokäyttöisten järjestelmien hankkimiseksi tulee tietenkin tarjouspyyntöihin sisällyttää vaatimuksia käytettävyydelle. Tarjouspyynnöissä kuitenkaan harvoin osataan oikeasti vaatia käytettävyyttä. Tarjouspyyntöihin yleensä kirjataan esimerkiksi, että ”Järjestelmä on suunniteltu käyttäjäkeskeisesti” tai ”Käyttäjän on tehtävä mahdollisimman vähän virheitä käyttäessään järjestelmää”. Tilaajat sinisilmäisesti uskovat, että nämä toimivat hyvinä vaatimuksina järjestelmän käytettävyydelle. Nämä eivät kuitenkaan ole oikeasti mitään vaatimuksia, ainoastaan pelkkää sanahelinää. Millä tavalla näitä edellä mainittuja vaatimuksia voidaan mitata? Millä tavalla järjestelmän toimittaja voi todentaa, että nämä vaatimukset täyttyvät? Luotettavasti ei mitenkään.

Asiaa perkaa Jokela & Polvi (2010) artikkelissaan ”Miten vaatia käytettävyyttä terveydenhuollon tietojärjestelmien tarjouspyynnöissä? Tapaus Oulun omahoitopalvelu”. He ovatkin esittäneet mainion tavan vaatia käytettävyyttä tarjouspyynnöissä, jolloin kirjattavat käytettävyysvaatimukset tulevat olemaan todennettavia ja valideja. Jokela & Polvi (2010) määrittelivät Oulun omahoitopalveluun vaatimukset, joissa järjestelmälle suunniteltiin eri käyttäjätehtäviä ja tehtäville tavoitetasot. Järjestelmän toimittajan tulee osoittaa, että järjestelmä täyttää annetut vaatimukset onnistuneella käytettävyystestillä. Esimerkiksi käyttäjätehtävänä oli tapaamisajan varaus ja tavoitetasona 95% luottamus sille, että vähintään 75 % käyttäjistä suorittaa tehtävän oikein. Kyseiseen tavoitetasoon päästään, kun järjestelmälle suoritettavassa testissä kaikki 10 koehenkilöä suorittavat tehtävän onnistuneesti tai 20 koehenkilön testissä ainoastaan yksi koehenkilö saa epäonnistua annetussa tehtävässä.

Riskinä tietenkin on, että käytettävyystestejä tekevät tietojärjestelmän toimittajalla henkilöt, jotka eivät ole koulutettuja niitä tekemään tai toimittaja tietoisesti suorittaa puutteellisia käytettävyystestejä kustannusten hillitsemiseksi. Tämän välttämiseksi mielenkiintoinen idea järjestelmän tilaajalta olisi esimerkiksi pyytää raakadataa videon muodossa käytettävyystesteistä, jolloin testien luotettavuutta pääsee tarvittaessa analysoimaan. Jokelan & Polven (2010) ehdottamalla tavalla tehtävät tarjouspyynnöt myös tietysti nostavat suunniteltavien palveluiden hintaa. Hinnan nousun voi kuitenkin nähdä tulevan takaisin paremmin toimivien järjestelmien myötä.

Jokelan & Polven (2010) ehdottama malli ei kuitenkaan ole aivan helppo toteuttaa, sillä se vaatii uudenlaista osaamista, koska sote-alalla ikävä kyllä käytettävyysosaaminen tuntuu olevan heikoissa kantimissa. Luotettavien ja validien käytettävyysvaatimusten kirjoittaminen tarjouspyyntöihin vaatii tilaajalta nimenomaan käytettävyysosaamista, jotta vaatimukset eivät ole pelkkiä korulauseita.

Jokela & Polvi (2010) kertovat, että tällä tavalla suoritetut tarjouspyynnöt siirtävät vastuun käyttöliittymän suunnittelun onnistumisesta sinne, minne se kuuluukin eli tietojärjestelmien toimittajille. Nykyisissä tarjouspyynnöissähän käytettävyys ei ole aito kilpailutuskriteeri, koska vaatimukset eivät ole todennettavia eikä valideja. Tällöin järjestelmien toimittajien ei tarvitse – eikä edes kannata – suunnitella helppokäyttöisiä järjestelmiä tai digitaalisia palveluita.

Kun tilataan oikeasti käytettävyyttä, saadaan käytettävyyttä.

Timo Hantunen
TKI-asiantuntija, terveysteknologia ja käytettävyys
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

Lähde:
Jokela, T. & Polvi, J. 2010. Miten vaatia käytettävyyttä terveydenhuollon tietojärjestelmien tarjouspyynnöissä? Tapaus Oulun omahoitopalvelu. Finnish Journal of eHealth and Welfare 2(3), 129-135.